Kristiina Lähde
2000.hel.fi - Euroopan kulttuurikaupunki - Europas kulturstad - European City of Culture
Länsituuli - Vestavind
Kristiina Lähde
TUULIHATUT - VINDBÖJTLAR
Koesarja ihmisäänelle ja tuulelle
    Tuulihatut koostuu kymmenestä suomen- tai ruotsinkielisestä proosarunosta. Ne muodostavat leikillisen koesarjan, joka lähestyy tuulen olemusta kielen avulla.
    Vaikka tuuli on mahtava luonnonvoima, siihen liittyy kielessämme ja kulttuurissamme myös ailahtelu, turhuus ja kevytmielisyys. Kyse on jostakin nopealiikkeisestä ja näkymättömästä, jota on melkein mahdoton tavoittaa. Halusin tarttua tuulen kepeyteen ja oikullisuuteen. Tuuli karkaa käsistä, sitä ei ehdi pukea sanoiksi. Tuulta tavoitteleva ihminen alkaa jäljitellä tuulen "päätöntä" toimintaa, muuttua arvaamattomaksi tuulihatuksi.
    Tuuli on maan hengitystä ja siten osa meitä. Se hioo kallioita ja muokkaa luontoa, mutta ne jäljet joita me jätämme luontoon, eivät ole luonnollisia. Luontopolku, jolla ihminen kulkee "jälkiä jättämättä", näyttäytyy ihmisen elintavan paradoksina.
    Tuulihattu-leivonnaiseen konkretisoituu tuulen kepeys: tuulihattu ei paina juuri mitään ja se täytetään höttöisellä valkealla pilvellä. Vanhimmat löytämäni keittokirjat olivat ruotsinkielisiä. Keittokirjan vanhahtava ruotsi oli kaunista ja se tuntui olevan täynnä merkityksellistä alatekstiä - leivottaessa tehdään enemmän kuin leivotaan: kieli kuljettaa kättä, kauhaa, kattilaa kauas leipomisen tuolle puolen. Keittokirjan nimikin viittaa enempään: Kok-konst som vetenskap och konst. Nautinnolliseen ja hallittuun ruotsinkieliseen tekstiin liittyy äänitteessä suomenkielinen leivontatuokio, jossa kaikki karkaa käsistä. Siinä ohjeesta tulee yhtä ohjetta, sarja määräyksiä, joita leipuri yrittää hermostuneena toteuttaa.
    En halunnut sijoittaa suomen- ja ruotsinkielisiä tekstejä erilleen, vaan ne vuorottelevat. Olkoon se samalla pieni kielipoliittinen kommentti siihen, miten hirvittävän erillään suomen- ja ruotsinkieliset kulttuurit toimivat, kuin ympyrät jotka eivät juuri koskaan leikkaa toisiaan.
    Koesarja vie kuulijan tutkimaan, hengittämään ja pyydystämään tuulta, etsimään tuulen näkyviä jälkiä ja leipomaan tuulihattuja. Voiko tuulesta saada kiinni vai olemmeko aina ratkaisevan hetken myöhässä?
    Tuulihatut on kuunneltavissa Harakan Taidetalon näyttelyhuoneessa. Ikkunan äärellä huoneen perällä on kahdet kuulokkeet ja kaksi tuolia. Maiseman etualalla on Harakan etelärannalta löytyneitä lippalakkeja, jotka kesätuuli on temmannut veneilijöiden tai ulkoilijoiden päästä.
    Esitys on jaettu kahteen osaan, joista molemmat pyörivät nonstop.
    Tuulta hatuissa (n. 2 min) sisältää seuraavat tekstit: Smör socker och vatten kokas upp, Älä aukaise uuninluukkua liian aikaisin, Till den högre kokkonsten
    Hattuja tuulessa (n. 7 min) sisältää seuraavat tekstit: Riisuudu ja kävele kohti, Gå till en vind eller loppmarknad, Ota rannalle lennähtänyt hattu, Jag ser att du sover, Mene komeroon tai kirpputorille, Saaren rinta kohoilee, Älä vielä mene
    Lukijat: Chotta Grandell, Vesa Tompuri, Kristiina Lähde
    Runojen ruotsinnokset: Anne Håkansson
    Sitaatit keittokirjasta Kok-konsten som vetenskap och konst (Stockholm,1879)
    Lennättimen luonnosnäyttelyyn valmistin pienen vitriinin, joka sisältää tuulihatun ja vanhan reseptin.
Kristiina Lähde
kirjailija