|
|
Halusin tehdä Lennättimeen valkoisen näyttelyn, josta muisti ei löydä jalansijaa.
Huone heijastelee nimettömyyttä, johon muistinsa menettävä ihminen vajoaa. Muistin ikkunoita sumentaa valkea skissipaperi: maisema on yhä, mutta sitä ei voi nähdä. Tutut työkalut ja esineet ovat muuttuneet vieraiksi ja anonyymeiksi: avaimet saattavat löytyä kahvinkeittimestä, harava on unohtunut lehtikasaan, jopa syksyn ruska on samaa käsittämätöntä ja pelottavaa valkoista.
|
|
Runot levittyvät seinille seitsemän viikonpäivän tavoin: ma, ti, ke, mi, fa, su, la.
Muistin pettäessä kalenterikaan ei ole ennallaan.
|
|
Sarjan runot ovat pääosin vuodelta 2001.
|
|
|
